Välähdys hämärässä: variaatioita Izumi Shikibun runoista

Runoteokset ovat jääneet vähemmälle huomiolle lukujonossani, joten päätin tarttua tähän kirjaan korjatakseni aukon sivistyksessä. Ajattelin, että näin pienestä kirjasta on helpointa aloittaa tutustuminen runojen maailmaan.

Eija Aromaan runoteos nimeltä Välähdys hämärässä: variaatioita Izumi Shikibun runoista on pieni ja siro 134- sivuinen kirja. Tähän teokseen Aromaa on koonnut 119 kappaletta Heian- kaudella eläneen hovinaisen Izumi Shikibun tankarunoa. Izumi Shikibun aikalaisia Heian- kaudella eläneistä hovinaisista olivat muun muassa Murasaki Shikibu ja Sei Shōnagon.

Tämän julkaisun lainauksiin olen valinnut Aromaan teoksesta itseäni eniten koskettavimmat runot.

"Lohduttaisi jos

palaisit vain salaman

iskun ajaksi-

nähty ja menetetty

välähdys hämärässä"

 

Esittely

Kirjan alussa Aromaa antaa hieman taustatietoa Izumi Shikibun historiasta ja elämästä, jonka jälkeen hän selittää lukijalle, millainen tankaruno on. Tankarunon mitta on 31 tavua viidessä säkeessä eli 5-7-5-7-7. Aromaa kertoo ettei osaa japanin kieltä ja on sen vuoksi tehnyt omat tulkintansa ja suomennoksensa runoista käyttäen lähtökohtanaan englanninkielisiä käännöksiä. Tästä syystä kirjan nimen alaotsikoksi on valikoitunut variaatioita Izumi Shikibun runoista.

Kirja on jaettu kolmeen eri kappaleeseen; kevääseen, rakkauteen ja syksyyn. Kirjan päättäväksi runoksi Aromaa on valinnut tiettävästi Izumi Shikibun viimeiseksi jääneen, kuolinvuoteellaan kirjoittaman runon.

Aromaa kertoo kulkeneensa Izumi Shikibun kanssa samaa matkaa jo useiden vuosien ajan. Heian- kaudella (vuodesta 794 vuoteen 1185) eläneen naisen tekstit herättivät hänessä niin suuria tunteita, että ne pystyivät ylittämään sekä kulttuurilliset että aikaan ja kieleen sidotut rajat.

Oma arvio

Olen viehättynyt japanilaisista runoista ja Heian- kauden hovinaisten tuotoksista. Siksi olin innostunut huomatessani kirjaston hyllyllä Aromaan teoksen Izumi Shikibun runoista.

Kirjan kansikuva on mielestäni kaunis, kuten myös sisältö. Oli hurmaavaa lukea Aromaan alkutekstit ja huomata, kuinka suuria tunteita Izumin runot ovat hänessä herättäneet. Aromaa on selvästi löytänyt Izumi Shikibusta itselleen sielunsiskon.

Viehätyin eniten kevät- ja syys- osion runoista, joissa Izumi tekee havaintoja luonnosta kuten sirkkojen sirityksestä, kuutamosta sekä luumu- ja kirsikkapuista. Tankarunojen 31 tavuun saa mahtumaan yllättävän paljon sisältöä ja monenlaisia tunteita. Izumin taitava sanojen käyttö ja omien tunteidensa tiivistäminen lyhyeen runomittaan saavat lukijan tuntemaan Izumin syvän kaipauksen rakkaitaan kohtaan, kun nämä eivät lupauksistaan huolimatta tulleetkaan häntä tapaamaan.

Alla lainaus kevät- osiosta.

"Sirkka sirittää

sanoilla joita en voi

ymmärtää, silti

olen varma että sen

laulu kertoo surusta."

 

Loppusanat

Olen tyytyväinen, että päätin tutustua tähän runoteokseen ja itselleni entuudestaan tuntemattomaan kirjallisuuden muotoon. Tämän teoksen lukemisen jälkeen olen vakuuttunut, että aion jatkossakin tutustua erilaisiin runoteoksiin ja näin monipuolistaa "kirjamakuani".

Eija Aromaan Välähdys hämärässä: variaatioita Izumi Shikibun runoista on mukava pieni kirja rauhoittumisen hetkiä varten. Runojen ystävät tulevat ihastumaan tähän teokseen.

Melkein geisha - hurmaava ja hullu Japani

Olen lukenut useamman Minna Eväsojan kirjan, jotka käsittelevät japanilaista estetiikkaa. Hän on kirjoittanut näiden lisäksi muusta aiemmasta tuotannostaan poikkeavan ja henkilökohtaisemman kirjan, jossa kertoo tarinoita elettyään ja opiskeltuaan Japanissa. Melkein geisha - hurmaava ja hullu Japani on 239- sivuinen teos, johon Eväsoja on kirjoittanut laidasta laitaan erilaisia tarinoita kokemuksistaan ja seikkailuistaan suomalaisen silmin japanilaisessa yhteiskunnassa.

Esittely

Kirjassa on varsin kattavasti 45 kappaleen verran erilaisia tarinoita. Itse kappaleet ovat vain muutaman sivun mittaisia, mutta niihin on saatu mahtumaan paljon asiaa ilman ylimääräistä sisältöä. 

Kirjassa Eväsoja muun muassa esittelee japanilaisen tohvelikulttuurin, kertoo kuinka terveydenhoito Japanissa toimii, millaiset ovat japanilaiset häät ja hautajaiset sekä muistelee ensi kohtaamistaan suuresti arvostamansa Sensein kanssa.

Oma arvio

Sain tämän kirjan muutama vuosi sitten joululahjaksi. Antauduin tekstin vietäväksi ja luin kirjan läpi joulunpyhien aikana. Minusta oli kiehtovaa lukea Eväsojan kokemuksia ulkomaalaisena japanilaisessa yhteiskunnassa, jossa ulkomaalaisilla on hankaluuksia päästä sisälle niin sanottuun "sisäpiiriin".

Olin jo etukäteen tietoinen Japanin hierarkisesta yhteiskunnasta, mutta oli opettavaista saada asiasta lisää tietoa ihmiseltä, joka on sen itse kokenut.  Kun Eväsoja kertoo joutuneensa omaksumaan ja esittämään yhteiskunnan odottamaa roolia, en ollut enää yllättynyt, kun hän kertoi talonsa olleen kuin turvapaikka, jossa roolit voi riisua ja olla oma itsensä. Tosin roolin joutui laittamaan taas uudelleen päälle vuokraemännän pelmahtaessa asuntoon sisään omilla avaimillaan.

"Vuokraemännän oikeudella rouva Makioka tuli omilla avaimillaan sisään asuntoon milloin halusi: tuomaan kasvattamiaan luomuvihanneksia tai kerran viikossa tarjoilemaan vihreällä teellä maustetun matcha- täytekakun palasen opiskeluideni piristykseksi."

 

Osa tarinoista saa hymyn nousemaan suupieliin, osa aiheuttaa hämmästystä ja osa on suorastaan surullista luettavaa. Kokonaisuudessaan kirja on mielestäni kirjoitettu pieni pilke silmäkulmassa eikä vakavista aiheista ole tehty lukijalle liian raskasta luettavaa. Eväsoja on päässyt kokemaan ja ollut mukana vaikka minkälaisessa seikkailussa Japanissa ollessaan.

Tarinat itsessään ovat varsin lyhyitä, joten kirjan voi halutessaan lukea joko nopeasti läpi tai nautiskella siitä hitaasti yksi kappale kerrallaan. Eväsojan muu tuotanto on keskittynyt enemmän estetiikkaan, joten oli mukavaa vaihtelua lukea hieman muusta tuotannosta poikkeava kirja, joka ei keskity pelkästään kauneuden käsitteisiin vaan tuo esiin myös asioiden karumman puolen.

Loppusanat

Melkein geisha- hurmaava ja hullu Japani on hurmaava kirja, jonka avulla lukija pääsee nojatuolimatkalle Japaniin. Kirja on ajaton, joten mielestäni sen pariin voi palata aina uudestaan ja uudestaan.

Lue lisää Minna Eväsojan tuotantoa:  Shoshin - aloittelijan mieli 

                                                                    Wabi ja sabi - Mietiskelypäiväkirja

Heinäkuun kirjastolainat: 6 erilaista teosta

Heinäkuu alkaa pikkuhiljaa lähestyä loppuaan ja pian kalenteria käännetään jo elokuun puolelle. Mihin ihmeeseen aika on oikein kulunut? Vastahan kesä alkoi ja nyt jo lähestytään heinäkuun loppua. Onneksi kuitenkin kesää on vielä jäljellä.

Aurinkoisina päivinä suunnitelmissa on lastata reppu täyteen eväitä ja pyöräillä järven rantaan lukemaan. Aaltojen liplatusta kuunnellessa ja auringon lämmittävistä säteistä nauttiessa on mukavaa laittaa piknik pystyyn ja uppoutua tarinoiden maailmaan. Sadepäivinä aion käpertyä sohvannurkkaan lukemaan ja keittää itselleni lukuhetkeä varten kupillisen teetä. Sadepisaroiden rauhoittavaa ropinaa kuunnellessa tunnelma on täydellinen.

Pikaesittelyssä heinäkuun kirjastolainat

Valitsin itselleni kirjastosta erilaisia teoksia ja monipuolista luettavaa. Nämä kirjat ovat olleet lukujonossani jo jonkin aikaa.

1. Kirsikkapuun alla: japanilaisia puupiirroksia

Kirjassa on lukuisia erilaisia japanilaisia ukiyo-e puupiirroksia. Tässä teoksessa käsitellään myös puupiirrosten historiaa ja käydään läpi niiden valmistusmenetelmiä.

2. Välähdys hämärässä: variaatioita Izumi Shikibun runoista

Izumi Shikibun runoihin hurahtaneen kirjastovirkailijan suomentama ja kokoama runoteos. Izumi Shikibu kuuluu Japanin suurimpiin runoilijoihin.

3. Keisarinnan hovineidon päiväkirja

Sugawara Takasuen tyttärenä tunnetun kirjoittajan päiväkirja. Kirjoittajan henkilökohtainen nimi ei ole tutkijoiden tiedossa.

4. Sinisilmäinen samurai: suomalaisella sisulla Japanin senaattiin

Pohjois-Karjalan pikkukylästä Japaniin muuttaneen Marutei Tsurusen omaelämäkerta, jossa hän kertoo muutostaan ja elämästään Japanissa. Tsurunen äänestettiin vaaleissa Japanin parlamentin ylähuoneeseen, jossa hän toimi senaattorina kahdentoista vuoden ajan.

5. Ikigai: pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain

Haluatko löytää oman ikigaisi? Entä kuinka elää pitkä ja onnellinen elämä? Kirjan kirjoittajat matkustavat Japaniin Okinawan saarelle ja yrittävät selvittää japanilaisten pitkäikäisyyden salaisuuden.

6. Ichigo Ichie: hetkessä elämisen taito japanilaisittain

Tämä on hetki on vain nyt eikä se koskaan toistu samanlaisena. Kirja käsittelee japanilaista käsitettä "ichigo ichie", jonka voisi suomentaa "yksi hetki, yksi kohtaaminen". Kirja antaa lukijalle vinkkejä elää hetkessä.

Loppusanat

Näistä kaikista kirjoista on tulossa myöhemmin omat kattavat esittelynsä. Uskon, että näiden parissa heinäkuun loppu tulee kulumaan oikein rattoisasti.

Toivotan sinulle ihanaa kesää!

Lue lisää: Syysloman kirjastolainat

Tyttö ja teeseremonia; 15 oivallusta elämästä

Oletko kuullut teeseremoniasta? Haluaisitko tietää, mitä se voi opettaa harjoittajalleen? Tyttö ja teeseremonia; 15 oivallusta elämästä on Noriko Morishitan kirjoittama kirja, johon hän on listannut oivalluksia elämästä opiskellessaan teetä ja teeseremoniaa kirjan kirjoitushetkellä kahdenkymmenenviiden vuoden ajan.

"Maailmassa on kahdenlaisia asioita: niitä, jotka ymmärtää heti ja niitä joita ei ymmärrä heti. Heti ymmärrettäviä asioita ei tarvitse kokea kuin kerran. Mutta asiat, joita ei ymmärrä heti, kuten Fellinin La Strada, täytyy läpikäydä yhä uudestaan, kunnes ne vähitellen alkavat jälkikäteen tihkua orastavaksi ymmärrykseksi ja muuttua aivan erilaisiksi. Ja joka kerta, kun ymmärtää jotakin uutta, huomaa, että olikin vain katsellut vain rahtusta kokonaisuudesta.

Tee on sellaista."

Esittely

Noriko Morishita aloitti teen harjoitukset kaksikymmenvuotiaana naapurin Takeda- tädin luona. Kuten useat muutkin nuoret aikuiset opiskellessaan, myös Noriko hakee elämälleen suuntaa ja kokeilee uusia asioita löytääkseen jotain, mihin käyttää loppuelämänsä. Etsinnät eivät tuota lopputulosta kunnes eräänä päivänä Norikon äiti ehdottaa tyttärelleen teen opettelua. Nuori nainen ei alkuun innostu ajatuksesta ja mieltää japanilaiset perinnetaiteet ummehtuneiksi, epämiellyttäviksi ja epämuodikkaiksi. Hän kuitenkin suostuu aloittamaan teen opinnot serkkunsa kannustuksesta ja alkaa säännöllisesti käydä teen harjoituksissa lauantai-iltapäivisin.

Kirjassa on kaikkiaan 15 kappaletta, jotka etenevät kronologisessa järjestyksessä käsittäen kirjoittajan elämän kaksikymppisestä nuoresta naisesta nelikymppiseksi aikuiseksi naiseksi. Kirjan kaikkien kappaleiden otsikossa kirjoittaja mainitsee asian, jonka hän on teen avulla elämästä oppinut. Tämän jälkeen kappaleessa käydään läpi teen harjoituksia, siellä käytyjä keskusteluja sekä kirjoittajan omaa elämää. Kappaleen loppuun mennessä lukijalle selviää, kuinka tee ja elämästä oivallettu asia nivoutuvat yhteen.

Oma arvio

Mitä oivalsin kirjasta? Ainakin sen, että teeseremonia ja teen harjoitukset saivat mielessäni aivan uudenlaisen merkityksen. Olin stereotyyppisesti ja asiasta sen kummempia tietämättä ajatellut, että teeseremonialla tarkoitetaan teenjuomista pienessä hämärässä tilassa ja siinä kaikki. Teeseremonia ei kuitenkaan ole vain teenjuontia vaan kyseessä todellakin on taiteen harjoittaminen, joka vaatii useita toistoja ja useamman vuoden harjoittelun, jotta sen harjoittaja todella ymmärtää, mitä on tekemässä.

Lukiessani sain vuoroin tirskahdella hyväntahtoisesti täti-ihmisten käytökselle Jokohaman Sankei-en- puistossa järjestetyssä teetilaisuudessa ja vuoroin hämmästellä Norikon sensein luona järjestettyjen teen harjoitusten tarkkaa etikettiä. Vuodenaikojen vaihtuminen, teeseremonian herättämät aistit ja kirjoittajan kesken teen harjoitusten havainnoimat tuntemukset ja elämän oivallukset ovat kiehtovaa luettavaa ja saivat minut havainnoimaan ympäröivää maailmaa aivan uudella tavalla. Mielestäni Noriko Morishita osaa sanoittaa ajatuksensa kirjoitetuksi tekstiksi todella hyvin ja hänen mielenmaisemastaan sai hyvin otteen. Useamman kerran lukiessani tunsin, kuinka jokin lause kosketti ja liikautti jotain sisimmässäni.

"Aivan samoin kuin teehuone avataan ja suljetaan, myös ihmissydän muuttuu vuodenaikojen mukana. Se avautuu, sulkeutuu ja taas avautuu... Sellainen kierto toistuu kuin hengitys. Tässä maailmassa annetaan arvoa vain positiivisille ja iloisille asioille. Mutta ilman vastakohtaa ei iloakaan olisi olemassa. Syvyyttä syntyy vasta, kun on olemassa molemmat. Kyse ei ole siitä, että toinen olisi toista parempi tai huonompi, vaan kumpikin on hyvä. Ihmiset tarvitsevat molempia."

 

Teeseremonia tarjoaa mindfulnessin tavoin pysähtymishetken hektisen arjen keskellä. Voisin sanoa, että tähän kirjaan syventyminen oli minulle omanlaisensa teeseremonia, joka pysäytti ja palautti minut päivän päätteeksi olemaan läsnä hetkessä. Luin kirjaa aina iltaisin ennen nukkumaanmenoa ja se näyttää huomaamattomasti vaikuttaneen erittäin vahvasti alitajuntaani, sillä useampana yönä näin unia, joissa olin itse valmistamassa teetä teehuoneen hämärässä huoneessa.

Loppusanat

Teeseremonia ja teen harjoitukset tulivat minulle aikanaan tutuksi Minna Eväsojan teosten kautta ja sain niistä alkusysäyksen teeseremonian maailmaan. Tyttö ja teeseremonia; 15 oivallusta elämästä- kirjan luettuani ympyrä tavallaan sulkeutuu.

Olen saanut syvällisemmän ymmärryksen ja konkreettisemman otteen teen harjoituksista sekä sen nokkelista piilomerkityksistä, jotka löytyvät teehuoneen tokonomassa roikkuvasta kirjoituskääröstä, teemakeisista ja teeseremoniassa käytetyistä astioista. En tule enää katsomaan teeseremoniaa kuten ennen, vaan silmäni ovat viimein avautuneet tälle taiteelle.

Kieltämättä itselläni heräsi uteliaisuus kokeilla teen harjoituksia.

Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Mia Kankimäen Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on yksi rakkaimmista omistamistani kirjoista. Paikallisessa kirjakaupassa asioidessani myyjä huomasi kiinnostukseni japanilaisia kirjoja kohtaan, johdatti minut tämän kirjan ääreen ja suositteli sitä minulle. Nappasin kirjan mukaan muiden ostosteni sekaan ja kotiin päästyäni asettelin itseni mukavasti sohvalle. Aloitin lukemisen ja... olin heti koukussa!

"Saan idean, että lähden vuodeksi vuorotteluvapaalle. Saan idean, että lähden Japaniin tutkimaan Sei Shōnagonia, kirjoitan hänestä ja itsestäni, ja mikä älyttömintä, alan elää tämän toistaiseksi fiktiivisen dokumenttiprojektini mukaisesti."

 

Esittely

Kirja alkaa Kankimäen kertomuksesta omasta elämäntilanteestaan ja kyllästymisestään jokapäiväiseen oravanpyörään, jossa elämme. Elämä toistuu päivästä toiseen samanlaisena, jonka vuoksi irtiotto sekä oravanpyörästä irrottautuminen on enemmän kuin tervetullutta. Siispä Kankimäki päättää irtisanoutua päivätöistään, luopuu omasta asunnostaan, muuttaa tavaransa vanhempiensa ullakolle, hakee apurahoja kirjansa kirjoittamista varten ja lähtee kielitaidottomana Japaniin.

Kirjassa Kankimäki kertoo tutkimustyöstään ja kokemuksistaan Kiotossa, kun hän lähti jäljittämään ja tutkimaan Heian- kaudella elänyttä hovinaista, Sei Shōnagonia, jonka Kankimäki kokee vahvasti sielunsisarekseen. Kirjan alusta loppuun Kankimäki käykin tuttavalliseen sävyyn kuvitteellista keskustelua Shōnagonin kanssa ja vertailee omaa elämäänsä Shōnagonin elämään. Tarinaa siivittävät lainaukset Shōnagonin Heian- kaudella (vuodesta 794 vuoteen 1185)  kirjoittamasta Tyynynaluskirjasta, englanniksi Sei Shōnagon- The Pillow Book. 

 "Joku on repinyt kirjeen ja heittänyt sen pois. Kerätessään palaset sitä huomaa, että monet niistä voi sovittaa takaisin yhteen."

 

"Asioita, jotka ovat läheisiä, vaikka kaukana:

Paratiisi

Suhteet miehen ja naisen välillä."

 -Sei Shōnagon

Oma arvio

Aivan ensimmäisenä ihastuin kirjan nimeen ja kansikuvaan. Tämän jälkeen hurmaannuin Kankimäen kirjoitustyylistä ja tarinankerronnasta. Vietin monta iltapäivää kirja kädessäni tekstiin uppoutuneena ja kuvitellessani olevani itsekin keskellä Kioton upeita maisemia nauttimassa kupillisesta vihreää teetä. En malttanut laskea kirjaa kädestäni, niin hyvä se oli.

Ihastelin Kankimäen rohkeutta ja kykyä heittäytyä tuntemattomaan. Alkuun vieraalta tuntunut Japanin kulttuuri tulee Kankimäelle nopeasti tutuksi, Kioto alkaa tuntua kodilta ja uusia ystäviä löytyy matkan varrelta. Oli hurjaa lukea hänen kokemuksistaan paikan päällä Japanissa vuoden 2011 Tōhokun maanjäristyksen, sen aiheuttaman tsunamin ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuden aikana, kun kukaan ei tiennyt mitä tuleman pitää ja kannattaako, tai ylipäätään pystyykö, maasta poistumaan katastrofia turvaan.

"Otan esiin päiväkirjani ja muistiinpanoni. Sitten käännän katseeni, ja siinä matalalla sohvalla vinon katon alla olet sinä, Sei. Pitkät mustat hiuksesi aaltoilevat ympärilläsi ja kimonosi peittää lattiaa kuin myrskyisä meri. Katsot minua ja hymyilet."

Lainaukset Tyynynaluskirjasta ovat mukava ja mielenkiintoinen lisä kirjaan. Minusta oli hassua ja hieman lohdullistakin huomata, kuinka jotkut Shōnagonin 1000- luvulla havainnoimista asioista eivät ole muuttuneet yhtään vuosisatojen kuluessa. En ollut ennen kuullutkaan Sei Shōnagonista, mutta Kankimäen kirjan luettuani minun oli pakko saada käsiini Tyynynaluskirjan englanninkielinen versio Sei Shōnagon - The Pillow Book. Sittemmin olen tutustunut myös muiden Heian- kaudella eläneiden hovinaisten tuotoksiin.

Minusta oli virkistävää lukea kirjaa, joka ei etene perinteisen romaanin tyyliin vaan tarinankerronta on enemmänkin keskusteleva ja osittain päiväkirjamainen. Lukijalle tulee olo kuin hän olisi mukana Kankimäen ja Sein yhteisellä matkalla.

Loppusanat

Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on Mia Kankimäen ylistys sielunsisarelleen. Sei on lopputuloksesta varmasti ylpeä.

Kirjaa lukiessa kaukokaipuu Kiotoon on taattu.

Geisha of Gion

Jos olet ikinä miettinyt millaista geishan elämä oikeasti on, tässä on lukuvinkki juuri sinulle. Entinen geisha Mineko Iwasaki kertoo englanninkielisessä Geisha of Gion- nimisessä omaelämäkerrassaan elämästään geishana. Mineko adoptoitiin vanhemmiltaan Iwasakin okiyaan suvun atotoriksi eli lailliseksi perijäksi. Hän oli oman aikansa menestynein geisha, mutta jäi kaikkien yllätykseksi eläkkeelle uransa huipulla 29- vuotiaana.

"I want you to know what it is really like to live the life of a geisha, a life filled with extraordinary professional demands and richly glorious rewards. Many say I was the best geisha of my generation; I was certainly the most succesful. And yet, it was a life that I found too constricting to continue. And one that I ultimately had to leave."

 

Esittely

Geisha of Gion alkaa Mineko Iwasakin, synnyinnimeltään Masako Tanaka, tarinalla elämästään Kiotossa vanhempiensa nuorimmaisena lapsena 11- lapsisessa perheessä. Eräänä päivänä mystinen nainen nimeltä Madam Oima, Gion Kobussa sijaitsevan Iwasakin okiyan omistaja, ilmestyy Masakon vanhempien luo neuvottelemaan yhden heidän tyttärensä luovuttamisesta Iwasakin okiyaan. Yllättäen Madam Oima kiinnittää huomionsa 3- vuotiaaseen Masakoon ja haluaa myös hänet luokseen okiyaan. Madam Oima haluaa kouluttaa Masakosta geishan ja tehdä hänestä atotorin eli laillisen perijänsä adoption kautta.

Masakon vanhemmat vastustavat Madam Oiman ehdotusta, mutta alkukankeuden jälkeen Masako päättää itse 5- vuotiaana haluavansa muuttaa Gion Kobuun Madam Oiman omistamaan Iwasakin okiyaan. Hän aloittaa tanssimisen arvostetussa Inouen koulussa korkea-arvoisen Iemoton opetuksessa ja näin Masakon polku taiteellisella uralla alkaa.

Päivät kuluvat tiukkojen aikataulujen siivittäminä eikä Minekon niittämä maine miellytä muita maikoja ja geishoja. Hän kuvaileekin, kuinka julmaa kohtelua saa heiltä osakseen vaikka kokeneempien geishojen pitäisi auttaa Minekoa kehittämään taitojaan taiteellisella uralla. Sisukkaasti Mineko päättää tulla kaikista parhaimmaksi ja olla koko karyukain Number One.

Mineko avaa kirjassaan oven geishojen salaiseen maailmaan ja kertoo arjestaan Gion Kobun karyukaissa, sen yhteisön elämästä ja säännöistä sekä geishaksi kouluttautumisesta. Samalla hän muistelee lukuisia erilaisia asiakaskohtaamisia teehuoneiden suljettujen ovien takana, jonne vain harvoilla ja valituilla on sisäänpääsy.

Oma arvio

Mineko Iwasakin kirja oli erittäin mielenkiintoista luettavaa ja antoi geishojen salaisesta maailmasta paljon uutta tietoa. En ole lukenut Arthur Goldenin kirjaa, mutta huomasin joitakin yhtäläisyyksiä Minekon tarinasta ja Memoirs of a geisha- elokuvasta. Omasta mielestäni elokuva on tehty reilusti värikynää käyttämällä puhtaaksi viihteeksi ja siihen on sekoitettu mukaan joitakin elementtejä geishojen maailmasta. Elokuva on siitä huolimatta kauniisti tehty kokonaisuus ja yksi suosikeistani.

Kirjassa korjataan vääriä tietoja liittyen geishan ammattiin ja haluaisin itsekin käyttää hetken oikaistakseni yleisimmän väärinkäsityksen; geisha ei tarjoa seksuaalisia palveluita. Geisha on nimenomaan taiteilija ja viihdyttäjä, elävä taideteos, joka on omistanut elämänsä taiteelle. Hän viihdyttää asiakkaita ochayassa eli teehuoneessa tanssimalla, soittamalla ja laulamalla sekä on juhlien loistava tähti. Asiaan perehtymätön voi helposti sekoittaa oiranin (kurtisaani) ja geishan toisiinsa.

Olin jo ennen Geisha of Gionin lukemista katsonut erilaisia dokumentteja geishojen maailmasta ja olin joten kuten tietoinen, kuinka kurinalaista heidän elämänsä hierarkisessa yhteisössä on. Oli yllättävää huomata, kuinka pitkää päivää maikot tekevät, viettäen päivät tanssia ja soittoa harjoitellen ja illat ochayassa asiakkaita viihdyttäen. Adoptio oli tullut minulle tutuksi jo kabukin maailmasta, mutta en ollut tietoinen, että myös geishojen maailmassa atotori voidaan adoptoida geisha- sukuun okiyan jatkajaksi ja häntä aletaan kouluttaa tulevaan tehtäväänsä hyvin nuoresta lähtien.

Mineko Iwasakin sisukkuus taiteellisen uransa aikana sai minussa aikaan syvää ihailua ja kunnioitusta. Vuosia kestäneen piinan sietäminen, sekä oman siskonsa, että muiden maikojen ja geishojen osalta ei varmasti  ollut helppoa.

Loppusanat

Mineko Iwasakin Geisha of Gion on opettavainen omaelämäkerta, joka avaa oven geishojen salaiseen maailmaan. Jos olet lukenut Arthur Goldenin Memoirs of a geisha- nimisen kirjan, suosittelen tutustumaan myös tähän teokseen.

Toivotan ihania lukuhetkiä kirjan parissa!

Shoshin- aloittelijan mieli

Tänään haluaisin esitellä ensimmäisen lukemani Minna Eväsojan kirjoittaman kirjan nimeltä Shoshin- aloittelijan mieli. Se on 196 -sivuinen teos, johon Eväsoja on koonnut itselleen rakkaita ja merkityksellisiä japanilaisia ajatuksia ja mietteitä. Mukana on myös Eväsojan japanilaisen opettajan, Sensein, viljelemiä sanontoja.

Vanhimmat kirjan klassisista teksteistä ovat noin vuodelta 150 ja uusimmat 1800- luvulta. Jokaisen kappaleen loppuun on sisällytetty yksi ukiyo-e eli japanilainen puupiirros, jotka Eväsoja on valinnut Ateneumin taidemuseon laajasta japanilaisten puupiirrosten kokoelmasta.

Tämän julkaisun lainaukset olen valinnut kirjan ensimmäisestä kappaleesta nimeltä Aloittelijan mieli.

"Oppimisessa yksinkertaiset asiat ovat kaikkein vaikeimpia ja niihin tulisi palata aina uudestaan ja uudestaan, sillä yksinkertainen muoto paljastaa armotta virheet, ei ole mitään millä verhota osaamattomuuttaan."

 

Esittely

Kirjan kappaleet alkavat yhdellä ajatuksella tai mietteellä, joiden sanoman Eväsoja avaa lukijalle omien tulkintojensa mukaan. Kappaleet ovat pituudeltaan yhdestä kolmeen sivua ja niiden loppuun on sisällytetty yksi ukiyo-e, jotka on valittu monipuolisesti eri taiteilijoilta.

Oma arvio

Kirja on esteettisesti kaunis ja silmää miellyttävä sekä ulkoisesti että sisällöltään. Tykästyin heti Eväsojan tapaan kirjoittaa ja avata syvällisesti sekä monipuolisesti kappaleiden sanontojen merkitykset.

Ukiyo-et ovat hieno lisä kirjaan ja ne antavat lukijalle mahdollisuuden nauttia japanilaisesta taiteesta omassa kodissaan. Ukiyo-eta ihastellessa voi samalla pohdiskella ja tulkita juuri luettua kappaletta ja sen sanomaa. Omat suosikkini kirjan ukiyo-e puupiirroksista ovat Utagawa Hiroshigen Ilotulitus Ryogokussa -niminen väripuupiirros sekä Utagawa Kunisadan Sono Sugata Yukari no Utsushi-e puupiirros.

Lukija voi halutessaan lukea kirjan joko hitaasti kappale kerrallaan nautiskellen teekupponen kädessä tai nopeasti ahmien. Todella mukavaa luettavaa illalla ennen nukkumaanmenoa, kun haluaa saada päivän kiireet pois mielestä ja olon tyyneksi ja rauhalliseksi. Itse luin kirjan rauhalliseen tahtiin ja pysähdyin jokaisen kappaleen jälkeen pohdiskelemaan ja tulkitsemaan lukemaani tekstiä omien näkemysteni mukaan.

"Mestarin tasolle ei ole oikotietä. Perusteet ja säännöt ovat kaiken oppimisen pohja ja niiden tulee olla hyvin hallussa, oli kyse sitten tieteestä, teetaiteesta tai kalligrafiasta."

 

Loppusanat

Minna Eväsojan Shoshin- aloittelijan mieli- niminen teos on mielestäni tutustumisen arvoinen, jos et ole vielä tutustunut Eväsojan tuotantoon. Tämä kirja sai itselläni kipinän syttymään japanilaista kirjallisuutta sekä muita Japani- aiheisia kirjoja kohtaan.

Wabi ja sabi - Mietiskelypäiväkirja

Tänään esittelyssä on Minna Eväsojan Wabi ja sabi- Mietiskelypäiväkirja. Tähän kirjaan Eväsoja on koonnut runoja wabista ja sabista. Kuten Shoshin- aloittelijan mieli -nimisessä kirjassa, myös tähän teokseen on koottu ukiyo-e puupiirroksia, jotka Eväsoja on tällä kertaa saanut valita kuvataiteilija ja keräilijä Tuula Moilasen yksityisestä japanilaisten puupiirrosten kokoelmasta.

Kirjan saatteessa Eväsoja kertoo tulkinneensa runot omaa tietoaan ja tutkijataustaansa vasten, mutta referoineensa myös virallisia runoselityksiä ja tutkijoiden tulkintoja. Tämän julkaisun lainauksiin olen valinnut itseäni eniten koskettavat runot wabista ja sabista. Ensimmäisenä on Shinkein runo sabista.

"Suru ja tuska-

kelle niistä kertoisi?

Varisee kukat

kuin sateen pisarat

illalla, hiljaa" 

 -Shinkei

Esittely

Kirja on jaettu kahteen omaan osioonsa, wabiin ja sabiin, joiden käsitteet Eväsoja tulkitsee syventävästi lukijalle molempien osioiden johdannossa. Wabi- osiossa Eväsoja kertoo wabin kuvaavan varsinkin klassisen runouden terminä kaiken hienostuneen ja aistikkaan vastakohtaa, niin sanottua karua kauneutta, kuten köyhyyttä ja yksinäistä elämää syrjässä.

Sabi- osiossa Eväsoja selittää sabin ilmentävän kohteen hienostuneisuutta ja aistikkuutta sekä tyyntä mieltä ja tunnelmaa. Eväsoja korostaa, että wabilla ja sabilla on yhtäläisyyksiä, mutta ne eivät ole toistensa synonyymejä. Molemmat muun muassa kuvastavat sydämen, mielen tilaa ja niitä yhdistävät surumielisyys sekä melankolinen pohjavire.

Alla on Heian- kaudella (vuodesta 794 vuoteen 1185) eläneen lempirunoilijani Ono no Komachin runo wabista.

"Surussa yksin-

katkaistuin juurin olen

kuin vesiheinä.

Miksipä en lähtisi

vastaten virran kutsuun?" 

 -Ono no Komachi

Oma arvio

Olen viehättynyt japanilaisista runoista, joten kirja oli itselleni varsin mieluista luettavaa ja koen, että sen pariin on mukavaa palata aina uudestaan ja uudestaan. Viehätyin eniten sabi- osion surumielisistä runoista. Minusta on mielenkiintoista huomata, kuinka omat tulkintani runoista muuttuvat omien kokemusteni, elämäntilanteeni ja tunnetilojeni mukaan.

Kirjan rakenteellinen muoto oli mielestäni järkevästi rakennettu. Ensin on runo japaniksi kirjoitettuna, Eväsojan tulkinta sekä runon suomennos. Pienen kauneuden hetken lukukokemukseen tuovat jokaisen kappaleen loppuun liitetty ukiyo-e. Tässä kirjassa suosikkini on sabi- osiossa oleva Utagawa Hiroshigen Kameido Tenshin pyhäkön visteriat- niminen puupiirros.

Kirjan persoonallisin ominaisuus on sen tapa jakaa teos kahteen omaan osioonsa eli wabiin ja sabiin. Kirjaa puoliväliin asti luettua osio vaihtuu ja kirjan joutuu kääntämään ympäri, jotta seuraavan osion lukemisen pääsee aloittamaan. Toisin sanoen kirjan takakansi muuttuukin etukanneksi.

Loppusanat

Minna Eväsojan Wabi ja sabi- Mietiskelypäiväkirja- niminen teos on mielestäni tutustumisen arvoinen kirja. Uskon varsinkin runojen ystävien ihastuvan tähän teokseen.

Sei Shōnagon - The Pillow Book

Ensimmäisenä esittelyssä on Sei Shōnagonin kirjoittama ja Penguin Classicsin julkaisema englanninkielinen teos Sei Shōnagon - The Pillow Book. Suomeksi kirjaa kutsutaan joko Tyynynaluskirjaksi tai Päänaluskirjaksi. Mainitsen kirjan toisessa julkaisussani nimeltä Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.

Sei Shōnagon palveli Heian- kauden Japanissa hovinaisena keisarinna Teishin hovissa. Shōnagonin tekstit on kääntänyt ja koonnut kirjaksi Meredith McKinney. Tähän 364- sivuiseen teokseen McKinney tarjoaa kattavat selitykset Sei Shōnagonista, Heian- kauden historiasta ja hovinaisten elämästä Heian-kyōssa, eli nykyisessä Kiotossa, sekä sen ajan maailmankuvasta.

Lainauksissa Sei Shōnagonin havaintoja ja listauksia.

"Endearingly lovely things - Things children use in doll play. A tiny lotus leaf that's been picked from a pond. A tiny aoi leaf. In fact, absolutely anything that's tiny is endearing."

 

Esittely

Ennen kuin lukija pääsee käsiksi Sei Shōnagonin varsinaiseen The Pillow Bookiin, McKinney haluaa lukijan ensin tutustuvan Heian- kauden (vuodesta 794 vuoteen 1185) historialliseen ja kulttuuriseen taustaan. Samalla kirjailija selittää, mikä The Pillow Book oikeastaan on. Kunhan lukija on ensin perehtynyt ja ymmärtänyt, millaiseen maailmaan on astumassa, The Pillow Book alkaa.

Lukija pääsee havainnoimaan Heian- kauden maailmaa Sei Shōnagonin silmin. Luvassa on erilaisia listoja, päiväkirjamerkintöjä sekä Shōnagonin tarinoita hovielämästä. Runot ovat myös Heian- kauden maailmassa pääosassa ja viestinvaihto henkilöiden välillä hoidettiinkin usein runojen kautta.

Kirjan loppuun McKinney tarjoilee erilaisia kuvituksia muun muassa Heian- kauden vaatteista ja palatsien pohjakuvista. Kirjailija esittelee myös kattavasti The Pillow Bookissa esiintyviä erilaisia termejä ja henkilöitä sekä heidän keskinäisiä suhteitaan.

"Bodies of water - Lake Biwa is special. Also Yosa Bay and Kawafuchi Bay.

Ferry crossings - Shikasuga Crossing, Korizuma Crossing, Mizuhashi Crossing."

 

Oma arvio

Halusin saada tämän kirjan käsiini luettuani Mia Kankimäen kirjoittaman Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Halusin tietää, millainen maailma on ollut japanilaisen kirjallisuuden kulta-ajalla, Heian- kaudella, ja millaista elämää hovinaiset ovat eläneet.

En pettynyt. Kirjaa luettuani pääsin osaksi Sei Shōnagonin ja muiden hovinaisten elämää. Shōnagon on kirjoittanut tarkasti muistiin erilaisia havaitsemiaan asioita, joista osa ei ole hämmästyksekseni muuttunut yhtään vuosisatojen kuluessa. Sain myös oppia, kuinka kosiopuuhat, kirjeenvaihto ja "tapailu" rakastavaisten kesken on entisaikaan sujunut, kun naiset on siihen aikaan pidetty tiiviisti verhojen takana piilossa uteliaiden katseiden suojassa.

Ajoittain Shōnagonin huomiot ovat varsin teräviä eivätkä kaikki huomiot ole miellyttäneet hänen kanssaan hovissa eläneitä ihmisiä. Muun muassa Shōnagonin kiinankielen kirjoitustaito eli kanji- merkkien häpeilemätön käyttö kirjoittaessa aiheutti paheksuntaa hovin keskuudessa, koska kanji- merkit miellettiin siihen aikaan miesten kieleksi. Naiset saivat tyytyä hiragana- merkkeihin.

McKinneyn kirjan loppuun sisältämät selitykset auttavat todella paljon ymmärtämään Shōnagonin Heian- kauden maailmaa. Ilman selitys- osiota en olisi esimerkiksi tiennyt, mihin aikaan päivästä on apinan tunti. Runot avautuvat myös aivan uudella tavalla.

"Occasions when the time drags by - An abstinence that you must observe away from home. A game of sugoroku when you can't manage to get your pieces off the board. The house of someone who's failed to get a promotion in the Appointment's List. And of course the worst of all is simply a day of heavy rain."

 

Oli mielenkiintoista huomata ettei tutkijoilla ole The Pillow Bookissa dokumentoitujen tapahtumien lisäksi Shōnagonista kovinkaan paljon varmaa tietoa. Edes hänen tarkka elinaikansa tai henkilökohtainen nimensä ei ole tutkijoiden tiedossa. McKinney kertoo, että hovissa työskennelleet hovinaiset on perinteisesti nimetty miespuolisen sukulaisen tittelin mukaan.

Pidän The Pillow Bookista erittäin paljon, mutta joudun antamaan yhden pienen negatiivisen huomion. Kirja on englanninkielinen, joten se voi olla heikomman englanninkielen taidon omaaville lukijoille vaikealukuinen. Toivon kovasti, että The Pillow Bookista ilmestyy joskus myös suomenkielinen painos, jotta kielitaito ei olisi esteenä Shōnagonin tuotannosta nauttimiselle.

Loppusanat

Jos olet lukenut Mia Kankimäen Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, kehotan rohkeasti tarttumaan Sei Shōnagon - The Pillow Book- kirjaan. Sei Shōnagonin ja muiden hovinaisten maailmaan astuminen avartaa lukijan mieltä ja antaa kuvan siitä, millainen maailma on ennen ollut.