Oletko kuullut teeseremoniasta? Haluaisitko tietää, mitä se voi opettaa harjoittajalleen? Tyttö ja teeseremonia; 15 oivallusta elämästä on Noriko Morishitan kirjoittama kirja, johon hän on listannut oivalluksia elämästä opiskellessaan teetä ja teeseremoniaa kirjan kirjoitushetkellä kahdenkymmenenviiden vuoden ajan.
"Maailmassa on kahdenlaisia asioita: niitä, jotka ymmärtää heti ja niitä joita ei ymmärrä heti. Heti ymmärrettäviä asioita ei tarvitse kokea kuin kerran. Mutta asiat, joita ei ymmärrä heti, kuten Fellinin La Strada, täytyy läpikäydä yhä uudestaan, kunnes ne vähitellen alkavat jälkikäteen tihkua orastavaksi ymmärrykseksi ja muuttua aivan erilaisiksi. Ja joka kerta, kun ymmärtää jotakin uutta, huomaa, että olikin vain katsellut vain rahtusta kokonaisuudesta.
Tee on sellaista."
Esittely
Noriko Morishita aloitti teen harjoitukset kaksikymmenvuotiaana naapurin Takeda- tädin luona. Kuten useat muutkin nuoret aikuiset opiskellessaan, myös Noriko hakee elämälleen suuntaa ja kokeilee uusia asioita löytääkseen jotain, mihin käyttää loppuelämänsä. Etsinnät eivät tuota lopputulosta kunnes eräänä päivänä Norikon äiti ehdottaa tyttärelleen teen opettelua. Nuori nainen ei alkuun innostu ajatuksesta ja mieltää japanilaiset perinnetaiteet ummehtuneiksi, epämiellyttäviksi ja epämuodikkaiksi. Hän kuitenkin suostuu aloittamaan teen opinnot serkkunsa kannustuksesta ja alkaa säännöllisesti käydä teen harjoituksissa lauantai-iltapäivisin.
Kirjassa on kaikkiaan 15 kappaletta, jotka etenevät kronologisessa järjestyksessä käsittäen kirjoittajan elämän kaksikymppisestä nuoresta naisesta nelikymppiseksi aikuiseksi naiseksi. Kirjan kaikkien kappaleiden otsikossa kirjoittaja mainitsee asian, jonka hän on teen avulla elämästä oppinut. Tämän jälkeen kappaleessa käydään läpi teen harjoituksia, siellä käytyjä keskusteluja sekä kirjoittajan omaa elämää. Kappaleen loppuun mennessä lukijalle selviää, kuinka tee ja elämästä oivallettu asia nivoutuvat yhteen.
Oma arvio
Mitä oivalsin kirjasta? Ainakin sen, että teeseremonia ja teen harjoitukset saivat mielessäni aivan uudenlaisen merkityksen. Olin stereotyyppisesti ja asiasta sen kummempia tietämättä ajatellut, että teeseremonialla tarkoitetaan teenjuomista pienessä hämärässä tilassa ja siinä kaikki. Teeseremonia ei kuitenkaan ole vain teenjuontia vaan kyseessä todellakin on taiteen harjoittaminen, joka vaatii useita toistoja ja useamman vuoden harjoittelun, jotta sen harjoittaja todella ymmärtää, mitä on tekemässä.
Lukiessani sain vuoroin tirskahdella hyväntahtoisesti täti-ihmisten käytökselle Jokohaman Sankei-en- puistossa järjestetyssä teetilaisuudessa ja vuoroin hämmästellä Norikon sensein luona järjestettyjen teen harjoitusten tarkkaa etikettiä. Vuodenaikojen vaihtuminen, teeseremonian herättämät aistit ja kirjoittajan kesken teen harjoitusten havainnoimat tuntemukset ja elämän oivallukset ovat kiehtovaa luettavaa ja saivat minut havainnoimaan ympäröivää maailmaa aivan uudella tavalla. Mielestäni Noriko Morishita osaa sanoittaa ajatuksensa kirjoitetuksi tekstiksi todella hyvin ja hänen mielenmaisemastaan sai hyvin otteen. Useamman kerran lukiessani tunsin, kuinka jokin lause kosketti ja liikautti jotain sisimmässäni.
"Aivan samoin kuin teehuone avataan ja suljetaan, myös ihmissydän muuttuu vuodenaikojen mukana. Se avautuu, sulkeutuu ja taas avautuu... Sellainen kierto toistuu kuin hengitys. Tässä maailmassa annetaan arvoa vain positiivisille ja iloisille asioille. Mutta ilman vastakohtaa ei iloakaan olisi olemassa. Syvyyttä syntyy vasta, kun on olemassa molemmat. Kyse ei ole siitä, että toinen olisi toista parempi tai huonompi, vaan kumpikin on hyvä. Ihmiset tarvitsevat molempia."
Teeseremonia tarjoaa mindfulnessin tavoin pysähtymishetken hektisen arjen keskellä. Voisin sanoa, että tähän kirjaan syventyminen oli minulle omanlaisensa teeseremonia, joka pysäytti ja palautti minut päivän päätteeksi olemaan läsnä hetkessä. Luin kirjaa aina iltaisin ennen nukkumaanmenoa ja se näyttää huomaamattomasti vaikuttaneen erittäin vahvasti alitajuntaani, sillä useampana yönä näin unia, joissa olin itse valmistamassa teetä teehuoneen hämärässä huoneessa.
Loppusanat
Teeseremonia ja teen harjoitukset tulivat minulle aikanaan tutuksi Minna Eväsojan teosten kautta ja sain niistä alkusysäyksen teeseremonian maailmaan. Tyttö ja teeseremonia; 15 oivallusta elämästä- kirjan luettuani ympyrä tavallaan sulkeutuu.
Olen saanut syvällisemmän ymmärryksen ja konkreettisemman otteen teen harjoituksista sekä sen nokkelista piilomerkityksistä, jotka löytyvät teehuoneen tokonomassa roikkuvasta kirjoituskääröstä, teemakeisista ja teeseremoniassa käytetyistä astioista. En tule enää katsomaan teeseremoniaa kuten ennen, vaan silmäni ovat viimein avautuneet tälle taiteelle.
Kieltämättä itselläni heräsi uteliaisuus kokeilla teen harjoituksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti