Keisarinnan hovineidon päiväkirja on päiväkirjamainen pieni kirja, jonka on kirjoittanut Heian- kauden loppupuolella Sugawara Takasuen tytär. Heian- kausi kesti vuodesta 794 vuoteen 1185. Päiväkirjan kirjoittajan henkilökohtainen nimi ei ole tutkijoiden tiedossa, mistä johtuu kirjoittajan mystinen nimi. Tämä 152- sivuinen teos koostuu Sugawara Takasuen tyttären kirjoittamista katkelmista omasta elämästään. Kirjan on koonnut ja kääntänyt japanista suomeksi Miika Pölkki.
Esittely
Keisarinnan hovineidon päiväkirja alkaa teoksen suomentajan Miika Pölkin laajalla selityksellä teoksesta ja Sugawara Takasuen tyttären elämäkerrasta. Mukana on myös kartta, johon on merkitty kirjan kirjoittajan mainitsemat paikat.
Pölkki on käyttänyt suomennoksessaan apuna useita eri japaninkielisiä laitoksia ja koonnut päiväkirjan katkelmat ensin omiin yhtenäisiin kokonaisuuksiinsa ja sitten jakanut ne viiteen omaan laajempaan kappaleeseensa. Kappaleet ovat nimeltään Matka pääkaupunkiin, Elämä pääkaupungissa, Hovipalvelu, Pyhiinvaellukset ja Vanhuus. Näin teoksen lukeminen kokonaisuudessaan on helpompaa ja teksti luonteeltaan soljuvampaa.
"Olin pakahtua onnesta, kun uppouduin lukemaan tarinoita päivin ja öin, mutta halusin silti lukea aina vain enemmän ja enemmän, mutta kukapa pääkaupungissa olisi ehtinyt auttaa kaltaistani tulokasta hankkimaan lisää tarinoita.
(...) Nautin yksikseni lukemisesta sydämeni perimmäisiä sopukoita myöten, enkä olisi vaihtanut paikkaani edes itse korkea-arvoisen keisarinnan kanssa!"
-Sugawara Takasuen tytär
Oma arvio
Löysin Sugawara Takasuen tyttärestä itseni kaltaisen hiljaisen ja syrjään vetäytyvän lukutoukan kaltaisen sielunsiskon. Kirjaa lukiessa en voi olla ajattelematta, kuinka osa tekstistä voisi olla kirjoitettu kuin omasta kynästäni. Koen vahvaa samaistumista kirjoittajan tuntemuksiin saada olla vain omassa rauhassa ja uppoutua tarinoiden syövereihin.
Kirjoittajan kokemukset hovipalvelusta eroavat Sei Shōnagonin, tunnetun Heian- kaudella eläneen hovinaisen, kokemuksista. Siinä missä Shōnagon kuvailee tarkasti englanninkielisessä Sei Shōnagon - The Pillow Book- nimisessä teoksessa hovin upeita juhlia ja vaikuttaa pitävän elämästään hovinaisena, Sugawara Takasuen tytär halusi hovista pois eikä kokenut sopeutuvansa joukkoon. Syrjään vetäytyvälle ja omaa rauhaa rakastavalle ihmiselle elämä hovissa juorujen, jatkuvien juhlien sekä sosiaalisen kanssakäymisen keskellä on varmasti ollut kuluttavaa.
Runoja teoksessa oli mukana runsaasti ja harmittelenkin etten osaa tarpeeksi japania pystyäkseni lukemaan niitä niiden alkuperäisellä kielellä. Uskon, että runot saisivat aivan uuden merkityksen ja avautuisivat aivan eri tavalla, jos ne pystyisi lukemaan ja hahmottamaan kirjoittajan mielenmaiseman ja äidinkielen mukaan. Pölkki on tehnyt hienoa työtä suomentaessaan runot ja tarjotessaan kirjan loppuosassa niihin selitykset.
"Varisevat kukat palaavat jälleen ensi keväänä,
mutta kuinka kaipaankaan häntä
joka lähti eikä palaa enää koskaan!"
-Sugawara Takasuen tytär
Loppusanat
Keisarinnan hovineidon päiväkirja on mielenkiintoinen pieni kirja, joka antaa mahdollisuuden päästä osaksi Sugawara Takasuen tyttären elämää. Kirja on helppolukuinen, kiitos suomentajan tekemän kappaleiden järkevän jäsentelyn.
Toisen ihmisen päiväkirjan lukeminen auttaa mielestäni laajentamaan omaa ajatusmaailmaa. Koen eri aikakausilla eläneiden ihmisten päiväkirjojen lukemisen mielenkiintoiseksi, koska se parhaimmillaan avaa portin päästä osaksi maailmaa, jota ei enää ole.
Miksipä et tarttuisi teokseen seuraavalla kirjaston vierailullasi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti