Luontopäiväkirja: Syksyn tuulia

Havaintoja luonnosta

Syyskuu on jo puolessa välissä. Aurinko jaksaa vielä paistaa lämpimästi taivaalta. Aurinkoisten päivien sekaan on mahtunut myös sadetta ja kovaa tuulta.

Yöt ovat olleet viileitä ja aamut sumuisia. Yöllä pilvettömän taivaan aikaan tähtitaivas ja kuutamo loistavat kirkkaina. Revontulet ovat olleet näkyvissä pitkin maata.

Muuttolinnut alkavat pikku hiljaa kerääntyä suuriksi laumoiksi puiduille pelloille odottamaan lentoaan etelän lämpöön. Tummat naakat touhuavat oljenkeltaisilla pelloilla luoden kauniin värikontrastin.

Puut ovat alkaneet vaihtaa väriään syksyn keltaiseen ja punaiseen väriloistoon. Tippuneet lehdet leijailevat syksyn tuulien mukana. Pihlajat ovat täynnä marjoja.

Sienet kasvavat metsässä, oravat keräävät käpyjä. Metsässä lenkkeillessä hirvikärpäset kiipeilevät vaatteita pitkin.

Suomen syksy on parhaimmillaan juuri nyt.

Ichigo ichie: hetkessä elämisen taito japanilaisittain

Tämä hetki on vain nyt eikä se koskaan toistu samanlaisena. Ichigo ichie: hetkessä elämisen taito japanilaisittain on Ikigai- menestyskirjan kirjoittajien Héctor Garcian ja Francesc Miralleksen elämäntapaopas. Tämän 150- sivuisen kirjan avulla lukija voi oppia, kuinka elää hetkessä.

"Ichigo ichie ei ole suoraan suomennettavissa, mutta käsitteen voi tulkita kahdella tavalla. Ichigo ichien voisi kääntää sanoilla "yksi kerta, yksi kohtaaminen" tai "tässä hetkessä, yksi mahdollisuus". Se siis tarkoittaa, että jokainen kohtaaminen, jokainen kokemus, on ainutlaatuinen lahja, joka ei koskaan toistu samanlaisena. Niinpä mahdollisuus pakenee iäksi käsistä, ellei siihen tartu heti."

 

Esittely

Kirja alkaa kappaleella, jossa käsitellään japanilaista termiä "ichigo ichie" ja kerrotaan lyhyesti käsitteen alkuvaiheista. Näin lukija ymmärtää kirjassa toistuvan käsitteen merkityksen. Lisäksi muita kirjassa käsiteltäviä termejä ovat muun muassa mono no aware, memento mori ja carpe diem, jotka kaikki liittyvät "ichogo ichie" termiin omalla tavallaan.

Ainutlaatuisia hetkiä ja kohtaamisia on kaikkialla ympärillämme, emme vain aina huomaa niitä.  Japanissa hetken aikaa kukkivat ja kukinnan jälkeen tuulen mukana pois varisevat kirsikkapuiden kukat ovat saaneet kirjassa oman kappaleensa. Kirsikankukat muistuttavat elämän hetkellisyydestä ja sen katoavaisuudesta.

Buddhalaisuus, zen-mietiskely, meditaatio ja teeseremonia ovat yksi kirjan kantavista teemoista. Kirja opettaa keinoja, joilla voi pysähtyä hetkeen ja tehdä omanlaisiaan "ichigo ichie"- hetkiä. Esimerkiksi teeseremoniasta voi ottaa inspiraatiota ja luoda itsekseen tiettynä viikonpäivänä teehetken, jolloin tarkoituksena on keskittyä rauhallisessa tilassa teen nauttimiseen kaikilla aisteilla. Kirja antaa vinkkejä ja ideoita myös suurempien juhlien järjestämiseen, jolloin juhlat jäävät unohtumattomina vieraiden mieleen.

Kirjan hauskaksi lopetukseksi kirjoittajat ovat koonneet "ichigo ichien" kymmenen sääntöä.

Oma arvio

Otin kirjan luettavakseni, koska ajatus hetkessä elämisessä ja juuri tähän hetkeen keskittymisestä tuntuivat tärkeiltä aiheilta nykyajan hektisessä maailmassa. Ihmisten huomion vievät usein kiire, erilaiset tekniset laitteet ja sosiaalinen media. Kaduilla kävelijät ovat usein kiinnittäneet huomionsa kädessä olevaan puhelimeen ja sen ruutuun eivätkä havainnoi ympäröivää maailmaa, sen tapahtumia ja ääniä. Matka taittuu omassa pienessä kuplassa laput silmillä ja musiikit korvilla.

Pidin todella paljon Garcian ja Miralleksen kirjoittamasta Ikigai: pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain- nimisestä teoksesta, joten odotukset olivat korkealla tämän kirjan suhteen. Harmikseni korkealle asetetut odotukset eivät kuitenkaan täyttyneet. En varsinaisesti pettynyt kirjaan, mutta koin kirjan hetkittäin itseään toistavaksi ja puuduttavaksi lukea, jonka vuoksi lykkäsin lukuhetkiä kirjan parissa useampaan otteeseen.

Löysin kirjan sivuilta kuitenkin hyödyllisiä neuvoja, jotka voi ottaa käyttöön omassa elämässä. Neuvot toisen ihmisen kohtaamisesta ja kuuntelemisesta puhutteli, koska harvassa ovat ne ihmiset, jotka oikeasti osaavat kuunnella. Kirjan kappaleista Katoavainen kauneus kosketti minua eniten.

Loppusanat

Ichigo ichie: hetkessä elämisen taito japanilaisittain opettaa ja antaa lukijalle vinkkejä elää hetkessä ja arvostaa hetken katoavaisuutta. Kirja on hyvä muistutus pysähtyä kiireen keskellä ja havainnoida kaikilla aisteilla, mitä ympärillä tapahtuu. 

Mangan ja animen ystäville: The Apothecary Diaries

Mangan ja animen ystävät, onko The Apothecary Diaries teille tuttu? Löysin The Apothecary Diaries- nimisen animen sattumalta Youtubesta. Katsoin sen japaninkielisenä versiona ja englanniksi tekstitettynä. Jäin ensimmäisen jakson jälkeen sarjaan koukkuun ja minulle iski hirmuinen halu tutkia, onko tästä kyseisestä animesta tehty myös manga. Ajattelin saavani lukemalla nopeammin selville tarinan loppuratkaisun. En voinut uskoa silmiäni todeksi, mutta onnistuin kuin onnistuinkin löytämään The Apothecary Diaries- nimisen mangan neljä ensimmäistä osaa paikallisesta kirjastosta.

Esittely

MaoMao on 17- vuotias apteekkarin tytär, jolla on erikoinen harrastus; hän rakastaa myrkkyjä yli kaiken. MaoMaon apteekkari-isä osaa valmistaa lääkkeitä, joten MaoMao on isänsä opastuksella opiskellut lääketiedettä ja kerryttänyt tietämystään sairauksista jo vuosien ajan. MaoMao on käyttänyt itseään koekaniinina omissa lääketieteellisissä kokeiluissaan ja rakkaudesta myrkkyjä kohtaan hän on testaillut niitä itseensä. Kokeilujensa ansiosta hän on kasvattanut poikkeuksellisen vastustuskyvyn erilaisten myrkkyjen vaikutuksia vastaan.

Tapansa mukaan MaoMao lähtee läheiseen metsään etsimään yrttejä lääkkeiden valmistusta varten. Isä lähettää tyttärensä matkaan ja varoittaa hyvästellessään alueella liikkuvista sieppaajista. MaoMao lupaa isälleen olevansa varovainen ja palaavansa illalla kotiin. Yrtit löytyvät metsän kätköistä, mutta työhönsä uppoutuneena MaoMao ei huomaa häntä lähestyviä ihmiskauppiaita, joten ryhmä onnistuu sieppaamaan MaoMaon. Hänet myydään keisarin palatsiin palvelijaksi.

Muutaman kuukauden palatsissa palveltuaan MaoMao alkaa tottua ympäristöönsä. Pian ilouutinen tavoittaa palatsin työntekijät; keisarin kaksi jalkavaimoa ovat molemmat saaneet lapsen. Lapsista toinen on tyttö ja toinen poika. Iloa ei kuitenkaan kestä pitkään, kun molemmat vauvat ja lasten äidit sairastuvat vakavasti. Palatsissa huhutaan kyseessä olevan kirous, joka on tappanut keisarin aiemmat lapset. Sama kohtalo odottanee myös näitä kahta pienokaista.

Nokkela MaoMao ei kirouksiin usko. Sairauksista tietävänä ihmisenä ja apteekkarin tyttärenä hän keksii syyn, joka vauvat on sairastuttanut. Ollessaan palatsin arvojärjestyksessä alhainen henkilö, hän ei voi lähestyä jalkavaimoja kertoakseen, mikä vauvoilla on. Niinpä hän keksii kirjoittaa jalkavaimojen palvelijoille ruusun varteen viestin, jossa kertoo sairauden aiheuttajan, ja jättää ruusut jalkavaimojen huoneistojen ikkunalaudalle. MaoMaon ansiosta toinen vauvoista pelastuu, mutta toinen kuolee viestin jäätyä lukematta.

Palatsin korkea-arvoinen eunukki Jinshi päättää etsiä käsiinsä henkilön, joka onnistui pelastamaan toisen keisarin jälkeläisistä. MaoMaon löydettyään Jinshi kuulee tämän olevan apteekkarin tytär. Jinshi ymmärtää MaoMaon tietämyksen lääkkeistä ja myrkyistä olevan elintärkeitä palatsille, joten hän päättää korottaa MaoMaon asemaa nykyisestä. Hänestä tulee keisarin jalkavaimon hovinainen. MaoMaon tärkein tehtävä on toimia jalkavaimon ruokien maistelijana ja löytää ruokiin mahdollisesti piilotetut myrkyt, jotka voisivat aiheuttaa jalkavaimon kuoleman.

Näistä alkuasetelmista The Apothecary Diaries lähtee liikkeelle. 

Manga ja anime seuraavat MaoMaon elämää hovissa hänen yrittäessään selvittää mysteerisiä sairastumisia ja kuolemia, unohtamatta tietenkään hovissa tapahtuvia juonitteluja. MaoMaon aivotyöskentelyn sekä pään sisällä itsekseen käytävän keskustelun seuraaminen palatsin arvoituksia ja sosiaalisia tilanteita ratkaistessa on vangitsevaa katsottavaa ja luettavaa.

Mangan ja animen yhteen punova koukku on MaoMaon ja eunukki Jinshin välinen suhde, joka muistuttaa kissa ja hiiri- leikkiä. Verdigris´n ilotalossa punaisten lyhtyjen alueella kasvanut ja ilotalon tarjoamista palveluista kyllästetty MaoMao ei ymmärrä Jinshin lähentely-yrityksiä. Sädehtivä Jinshi taas ei ymmärrä, miksi hänen naisia kaatava viehätysvoimansa ei tehoa MaoMaoon.

Oma arvio

Löysin puhtaasti sattumalta The Apothecary Diaries- sarjan Youtubesta. Mieleni teki katsoa animea, mutta Studio Ghiblin elokuvien sijaan halusin nähdä jotain uutta. Niinpä menin Youtubeen ja kirjoitin hakukenttään "anime eng sub", jolloin tämä anime pompahti esille. Laitoin ensimmäisen jakson pyörimään, jäin koukkuun ja totesin, että nyt ollaan tyylikkään ensiluokkaisen ja ainutlaatuisen sarjan äärellä.

Henkilöhahmot ovat kerrassaan vangitsevia. Sädehtivä eunukki Jinshi on jokaisen naisen märkä päiväuni, joka pystyy kaatamaan naiset pelkällä katseellaan ja hän tietää sen itsekin. MaoMao on apteekkarin tytär, joka rakastaa myrkkyjä yli kaiken. Näiden kahden hahmon keskinäinen suhde on kerrassaan sympaattista ja huvittavaa seurattavaa. Jinshi tekee kaikkensa päästäkseen MaoMaon lähelle, kun taas MaoMao saa kylmiä vilun- ja inhonväristyksiä pelkästään ajatuksesta Jinshin läsnäolosta.

Naishahmot ovat päässeet tässä sarjassa pääosaan eikä ihme, koska tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen valtioon, joka muistuttaa hyvin paljon Kiinaa ja siellä sijaitsevan Kielletyn kaupungin palatsin elämää. Keisarin jalkavaimot Gyokuyou, Lihua, Lishu ja Ah Duo ovat kukin keskenään erilaisia persoonia. Verdigris´n ilotalon kolme prinsessaa ovat MaoMaon siskoja sekä jalkavaimojen vastakohtana värikästä seuraa ja tunnelman kohottajia. Eloisista Verdigris'n ilotalon prinsessoista huolimatta punaisten lyhtyjen alueen ilotaloissa elävien kurtisaanien elämä ja heidän kohtalonsa ovat erittäin todenmukaisia ja nostattavat kyyneliä katsojan sekä lukijan silmiin.

The Apothecary Diariesin juoni ja juonenkäänteet yllättävät joka kerta eikä mangan tai animen kulkua pysty millään ennustamaan etukäteen. Mystinen on myös palatsin sotilaspuolella hallitseva Lakan, jolla on erikoinen päähänpinttymä MaoMaosta. 

Loppusanat

Youtubesta katsomani jaksot on sittemmin poistettu, koska ne oli ladattu sinne ilman lupaa. The Apothecary Diariesin 1. kausi on virallisesti katsottavissa Crunchyrollin nettisivuilla englanniksi tekstitettynä. Ensi vuonna sarjasta ilmestyy 2. kausi.

The Apothecary Diaries on erittäin viihdyttävä ja hieno kokonaisuus. Todella kauniisti piirretty manga ja anime, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Ainoa asia, jota harmittelin oli ettei lähikirjastossani ollut neljää kappaletta enempää kyseistä mangaa, joten lukemalla en saanut tietää sarjan loppuratkaisua. Joudun itsekin odottamaan ensi vuoteen uuden tuotantokauden alkua, jotta saan tietää, mihin tarina tulee lopulta päättymään.

Kirja vai äänikirja?

 

Meitä lukijoita on maailmassa monenlaisia. Yksi lukee mieluummin tarinat kirjasta käsin sivuja käännellen ja toinen mieluummin kuuntelee niitä äänikirjan muodossa toisen ihmisen lukemana. 

Onko äänikirjalla ja perinteisellä kirjalla sitten jotain eroa? Ajattelin tässä julkaisussa vertailla näitä kahta. Käydään läpi sekä äänikirjan että perinteisen kirjan hyvät ja huonot puolet. Julkaisun lopussa paljastan kumman lukutavan itse valitsen.

Ajattelen ja pohdin paljon asioita, joten tässä julkaisussa haluaisin tuoda esiin omien pohdiskelujeni tuloksia. Teksti on kirjoitettu hyvässä hengessä pieni pilke silmäkulmassa eikä tarkoituksena ole arvottaa toista lukutapaa paremmaksi kuin toista. Kirjojen ystävät saavat valita itselleen mieluisimman lukutavan.

Äänikirja

+ Äänikirja on helposti saatavilla ja sitä voi kuunnella missä ja milloin vain. Kuuntelu onnistuu helposti autonratissa, töitä tehdessä tai vaikka mustikkametsässä marjoja poimiessa. Kirjan voi laittaa kuulumaan taustalle työnteon oheen.

+ Oiva apu heille, joilla on jonkinlainen este kirjojen lukemiselle. Voin kuvitella, että kirja jätetään helposti avaamatta ja lukematta, jos lukeminen ei onnistu luonnostaan vaan aiheuttaa suuria ponnisteluja. Kirjasta ei yksinkertaisesti pysty nauttimaan.

- Äänikirjan lukijan ääni ei välttämättä miellytä kuuntelijaa. Syystä tai toisesta kemia lukijan ja kuuntelijan välillä ei kohtaa ja tämän vuoksi kirja voi jäädä kokonaan kuuntelematta.

- Lukutahti voi olla kuuntelijalle liian nopea tai liian hidas. Liian nopean tahdin takia kirjaan ei pääse uppoutumaan tai liian hitaan tahdin vuoksi kirja alkaa tuntua pitkästyttävälle.

- Kuuntelu vaatii erillisen sovelluksen, tilauksen tai tilin. Ajan mittaan eri palveluihin tarvittavia sovelluksia ja tilejä alkaa kertyä uskomattoman paljon eikä kaikkien tilausten perässä enää pysy. Useamman eri tilauksen käyttö on myös rahassa mitattuna arvokasta.

- Kirjailijat ja kustantamot eivät välttämättä saa yhtä hyvää korvausta äänikirjasta kuin perinteisestä kirjasta. 

Kirja

+ Omaa mielikuvitustaan käyttämällä tarinoiden maailmaan pääsee paremmin sisälle. Lukijan mielikuvitus kehittyy ja puhkeaa kukkaansa, ja lukija oppii hahmottamaan asioita eri näkökulmista lukemisen myötä.

+ Lukutahdin voi määrittää itse. Kirjan voi halutessaan ahmaista nopeasti läpi alusta loppuun tai siitä voi nautiskella ja lukea hitaasti kappale kerrallaan.

+ Lukeminen ei välttämättä tarvitse rahallista panostusta. Kirjoja voi lukea ilmaiseksi lainaamalla niitä kirjastosta. Kirjastokortin voi hankkia ilman maksua ja niitä voi hankkia useammasta eri kirjastosta. Itselläni esimerkiksi on kirjastokortti asuinpaikkakuntani sekä työpaikkakuntani kirjastoihin.

+ Lukutaito ja luetun ymmärtäminen pääsevät kehittymään ja sanavarasto karttuu uusien sanojen lukemisen myötä. Harjoittelu tekee mestarin.

+ Kirjojen kansikuvat ovat taidetta, joten kirjoja laittaa mielellään esille kirjahyllyyn.

- Kirjastosta ei välttämättä löydy juuri sitä kirjaa, jonka haluaisi lukea. Tai se on jo lainassa jollain toisella, jolloin kirjaa joutuu jonottamaan.

- Jos kirjan haluaa hankkia omaksi, kustannukset saattavat nousta yllättävän suureksi. Kirjakaupoissa asiakas voi käyttää hankintoihinsa helposti useamman kympin.

Loppusanat

Tällaisia olen pohdiskellut viime aikoina. Itse tulen aina valitsemaan perinteisen kirjan äänikirjan sijaan. Pidän siitä tunteesta, kun voin pitää kirjaa kädessäni, käännellä sen sivuja ja kuunnella sivujen rapinaa. Voin myös lukea kirjaa rauhassa omaan tahtiin ja tekstin viemänä pääsen kunnolla uppoutumaan tarinoiden maailmaan. Kirjat ovat pakopaikka arjen kiireistä.

Luen kirjoja ennen nukkumaanmenoa, joten äänikirjaa kuunnellessa todennäköisesti nukahtaisin kesken kaiken ja aamulla olisin unohtanut, mitä on tapahtunut. Joutuisin siis seuraavana iltana aloittamaan kirjan kuuntelun uudelleen, jolloin todennäköisesti nukahtaisin uudelleen kesken kuuntelun ja sama oravanpyörä jatkuisi illasta toiseen. En myöskään kaipaa yhtään uutta sovellusta, tilausta tai tiliä itselleni.

Koen äänikirjat samalla tavalla kuin urheilun katselun televisiosta; miksi katsoa toisen suoritusta, kun voin tehdä itse? Eli miksi kuuntelisin äänikirjaa, kun silmäni vielä toimivat ja pystyn lukemaan itse? Tilanne voi toki muuttua tulevaisuudessa, kun ikää tulee lisää ja näkö alkaa heikentyä. Olisin valmis harkitsemaan äänikirjojen kuuntelua, jos en enää itse pystyisi lukemaan. 

Kerro kommenteissa, kulutatko kirjoja mieluummin lukemalla vai äänikirjoja kuuntelemalla.

Keisarinnan hovineidon päiväkirja

Keisarinnan hovineidon päiväkirja on päiväkirjamainen pieni kirja, jonka on kirjoittanut Heian- kauden loppupuolella Sugawara Takasuen tytär. Heian- kausi kesti vuodesta 794 vuoteen 1185. Päiväkirjan kirjoittajan henkilökohtainen nimi ei ole tutkijoiden tiedossa, mistä johtuu kirjoittajan mystinen nimi. Tämä 152- sivuinen teos koostuu Sugawara Takasuen tyttären kirjoittamista katkelmista omasta elämästään. Kirjan on koonnut ja kääntänyt japanista suomeksi Miika Pölkki.

Esittely

Keisarinnan hovineidon päiväkirja alkaa teoksen suomentajan Miika Pölkin laajalla selityksellä teoksesta ja Sugawara Takasuen tyttären elämäkerrasta. Mukana on myös kartta, johon on merkitty kirjan kirjoittajan mainitsemat paikat.

Pölkki on käyttänyt suomennoksessaan apuna useita eri japaninkielisiä laitoksia ja koonnut päiväkirjan katkelmat ensin omiin yhtenäisiin kokonaisuuksiinsa ja sitten jakanut ne viiteen omaan laajempaan kappaleeseensa. Kappaleet ovat nimeltään Matka pääkaupunkiin, Elämä pääkaupungissa, Hovipalvelu, Pyhiinvaellukset ja Vanhuus. Näin teoksen lukeminen kokonaisuudessaan on helpompaa ja teksti luonteeltaan soljuvampaa.

"Olin pakahtua onnesta, kun uppouduin lukemaan tarinoita päivin ja öin, mutta halusin silti lukea aina vain enemmän ja enemmän, mutta kukapa pääkaupungissa olisi ehtinyt auttaa kaltaistani tulokasta hankkimaan lisää tarinoita.

(...) Nautin yksikseni lukemisesta sydämeni perimmäisiä sopukoita myöten, enkä olisi vaihtanut paikkaani edes itse korkea-arvoisen keisarinnan kanssa!"

-Sugawara Takasuen tytär

 

Oma arvio

Löysin Sugawara Takasuen tyttärestä itseni kaltaisen hiljaisen ja syrjään vetäytyvän lukutoukan kaltaisen sielunsiskon. Kirjaa lukiessa en voi olla ajattelematta, kuinka osa tekstistä voisi olla kirjoitettu kuin omasta kynästäni. Koen vahvaa samaistumista kirjoittajan tuntemuksiin saada olla vain omassa rauhassa ja uppoutua tarinoiden syövereihin.

Kirjoittajan kokemukset hovipalvelusta eroavat Sei Shōnagonin, tunnetun Heian- kaudella eläneen hovinaisen, kokemuksista. Siinä missä Shōnagon kuvailee tarkasti englanninkielisessä Sei Shōnagon - The Pillow Book- nimisessä teoksessa hovin upeita juhlia ja vaikuttaa pitävän elämästään hovinaisena, Sugawara Takasuen tytär halusi hovista pois eikä kokenut sopeutuvansa joukkoon. Syrjään vetäytyvälle ja omaa rauhaa rakastavalle ihmiselle elämä hovissa juorujen, jatkuvien juhlien sekä sosiaalisen kanssakäymisen keskellä on varmasti ollut kuluttavaa.

Runoja teoksessa oli mukana runsaasti ja harmittelenkin etten osaa tarpeeksi japania pystyäkseni lukemaan niitä niiden alkuperäisellä kielellä. Uskon, että runot saisivat aivan uuden merkityksen ja avautuisivat aivan eri tavalla, jos ne pystyisi lukemaan ja hahmottamaan kirjoittajan mielenmaiseman ja äidinkielen mukaan. Pölkki on tehnyt hienoa työtä suomentaessaan runot ja tarjotessaan kirjan loppuosassa niihin selitykset.

"Varisevat kukat palaavat jälleen ensi keväänä,

mutta kuinka kaipaankaan häntä

joka lähti eikä palaa enää koskaan!"

 -Sugawara Takasuen tytär 

Loppusanat

Keisarinnan hovineidon päiväkirja on mielenkiintoinen pieni kirja, joka antaa mahdollisuuden päästä osaksi Sugawara Takasuen tyttären elämää. Kirja on helppolukuinen, kiitos suomentajan tekemän kappaleiden järkevän jäsentelyn.

Toisen ihmisen päiväkirjan lukeminen auttaa mielestäni laajentamaan omaa ajatusmaailmaa. Koen eri aikakausilla eläneiden ihmisten päiväkirjojen lukemisen mielenkiintoiseksi, koska se parhaimmillaan avaa portin päästä osaksi maailmaa, jota ei enää ole.

Miksipä et tarttuisi teokseen seuraavalla kirjaston vierailullasi?