Kansikuvan perusteella luulin Max Porterin Surulla on sulkapeite- nimistä kirjaa Edgar Allan Poen Korppi- nimisen runon vastineeksi pienen novellin muodossa. Kirjan todellinen luonne paljastui nopeasti ja olikin kaukana Korpista. Ajatukseni luetusta tiivistyivät lauseeseen "Mitä ihmettä tulikaan juuri luettua?".
Esittely
Novelli kertoo isästä ja kahdesta pojasta, jotka ovat juuri menettäneet äitinsä. Suru on valtava ja perheen kotiovella käy läheisiä esittämässä surunvalittelunsa leskelle. Ovelta kuuluu jälleen koputus, mutta tällä kertaa vieras tuleekin variksen muodossa.
Novellissa tapahtumia kuvataan isän, variksen ja äitinsä menettäneiden poikien näkökulmasta. Otin alle lainauksen variksen puheenvuorosta.
"Huolen hirmut, tuike tuima. Terve, pesän pyörteiset, nävertäjä kuka siellä, kalvettua kaivaa vielä? Liuhdon, leuhdon kylmäkynsi, äidittömät ansaan noukin, noitapiirin orvot sikiöt, eri patoihin porisemaan. Loitsut luen, hämmentelen, muin main muljuttelen. Pohjaan poltan. Paineet kovat! Pitää vielä harjoitella, noitua niukemmin. Luonteen jaloutta, haha, kraak, haha, krääk, plöröt sille."
Oma arvio
Surulla on sulkapeite kuulosti novellin nimenä mielenkiintoiselta ja ajatus surun saapumisesta variksen muodossa kiehtovalta. Aloin miettiä, millainen tarina näin pieneen kirjaan on saatu mahdutettua. Odotukset olivat korkealla, kun mietin, että tämähän voisi olla Edgar Allan Poen Korppi- nimisen runon vertainen nerokas tarina.
Jo parin sivun jälkeen iski pettymys sekä ihmetys. Kirjan kieli oli varsin rumaa eikä sitä ollut mukavaa lukea. Päinvastoin tunsin jopa lukemisen tuskaa. Ajoittain tuntui, että sanoja oli vain lätkitty toinen toisensa perään vailla minkäänlaista yhtymäkohtaa. Ehkä tarkoituksena oli luoda tunnelmaa valtavasta surusta ja kaipauksesta, jolloin ajatukset voivat hyppiä milloin minnekin eikä mistään konkreettisesta saa otetta.
Tarina juoni jäi itselleni myös hämärän peittoon. Oliko varis vain metafora surusta vai muuttuiko poikien isä varikseksi? Jatkoin sinnikkäästi lukemista, mutta tipuin vain enemmän ja enemmän kärryiltä. En millään saanut kiinni, mitä kirjailija on teoksellaan halunnut kertoa.
Halusin jättää kirjan kesken useaan otteeseen, mutta ajattelin vähintään viimeisillä sivuilla selviävän, mitä tarinassa lopulta tapahtui. Turhautuneena ja ilmaa puhallellen selailin sivut läpi, mutta loppuratkaisua ei toiveistani huolimatta tullut.
Loppusanat
Vaikka luen paljon kirjoja, olen välttynyt suuremmilta pettymyksiltä luetun suhteen. Tällä kertaa kuitenkin valitsin luettavani väärin ja koin pettymyksen. Max Porterin Surulla on sulkapeite on käsittämätön novelli. Ainakin itselleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti