Lukuhetkien juomasuosikit

Mukava asento, lämmin juoma ja kirja kädessä. Lukuhetki voi alkaa... Mutta mikä on se lämmin juoma? Tässä kevyessä ja mieltä keventävässä julkaisussa esittelen suosikkijuomani lukuhetkieni aikana. 

1. Tee

Kupillinen vihreää tai kofeiinitonta rooibos- teetä on nopeasti valmistuva ja lempeä juoma myöhäisiltojen lukuhetkiin ennen nukkumaanmenoa. En ole huomannut vihreän teen vaikuttavan yöuniini vaan päinvastoin kuuma, mutta hieman karvas juoma tuntuu unettavan vielä enemmän. Jos satun vielä venyttelemään teekupillisen ja lukuhetken jälkeen ennen sänkyyn menoa, laadukkaat yöunet ovat taattu.

2. Kahvi 

Kupponen teetä tai kahvia on monen lukutoukan klassikkojuomasuosikki. Kahvikupponen terästettynä maidolla ja sokerilla sopii itselleni loistavasti keskipäivän tai varhaisen iltapäivän lukuhetkiin. Jos juon kahvia myöhään illalla, huomaan lukuhetken jälkeen makaavani sängyssä kattoon tuijotellen. Rentouttavasta lukuhetkestä huolimatta ajatukset käyvät ylikierroksilla ja kahvin hereillä pitämänä pohdin kaikkea mahdollista avaruuden laajentumisesta kärpästen sielunelämään. 

3. Kaakao

Kuuma kupillinen kaakaota on yksi lempijuomistani varhaisesta syksystä talven viimeisiin hyytäviin henkäyksiin asti. Pidän siitä, kun voin illan pimeydessä sytyttää olohuoneeni lukuvalon luodakseni himmeän hämärän ja syksyisen mystisen tunnelman. Lukuhetken seurana sylissä kehräävä kissa sekä kupillinen herkullisen huumaavasti tuoksuvaa kaakaota kruunaavat palautumisen päivän kiireistä ja mahdollistavat tunnelmallisen lukuhetken sekä uppoutumisen tarinoiden syövereihin.  

4. Glögi

Glögi on ehdoton kylmän talven kuuma juomasuosikki. Kulutan glögiä enimmäkseen joulukuun kylminä iltoina juuri ennen joulua. Glögi maistuu myös vuoden vaihteen jälkeen tammi- ja helmikuun hyytävinä talvipäivinä. Kuuma kupillinen glögiä antaa aihetta pieniin ilon hetkiin ja toimii lohdutuksena pimeinä talvi-iltoina. Mikäs sen parempaa kuin tarttua kirjaan ja kuumaan kupilliseen glögiä lumen tuiskutessa ikkunan takana!

Loppusanat

Toivon, että tämänkertainen kevyt julkaisu lukuhetkien juomasuosikeistani piristi päivääsi. Miten on, uskallatko paljastaa kommenteissa oman lukuhetkien juomasuosikkisi?

Surulla on sulkapeite - käsittämätön novelli

Kansikuvan perusteella luulin Max Porterin Surulla on sulkapeite- nimistä kirjaa Edgar Allan Poen Korppi- nimisen runon vastineeksi pienen novellin muodossa. Kirjan todellinen luonne paljastui nopeasti ja olikin kaukana Korpista. Ajatukseni luetusta tiivistyivät lauseeseen "Mitä ihmettä tulikaan juuri luettua?".

Esittely

Novelli kertoo isästä ja kahdesta pojasta, jotka ovat juuri menettäneet äitinsä. Suru on valtava ja perheen kotiovella käy läheisiä esittämässä surunvalittelunsa leskelle. Ovelta kuuluu jälleen koputus, mutta tällä kertaa vieras tuleekin variksen muodossa.

Novellissa tapahtumia kuvataan isän, variksen ja äitinsä menettäneiden poikien näkökulmasta. Otin alle lainauksen variksen puheenvuorosta.

"Huolen hirmut, tuike tuima. Terve, pesän pyörteiset, nävertäjä kuka siellä, kalvettua kaivaa vielä? Liuhdon, leuhdon kylmäkynsi, äidittömät ansaan noukin, noitapiirin orvot sikiöt, eri patoihin porisemaan. Loitsut luen, hämmentelen, muin main muljuttelen. Pohjaan poltan. Paineet kovat! Pitää vielä harjoitella, noitua niukemmin. Luonteen jaloutta, haha, kraak, haha, krääk, plöröt sille."

Oma arvio

Surulla on sulkapeite kuulosti novellin nimenä mielenkiintoiselta ja ajatus surun saapumisesta variksen muodossa kiehtovalta. Aloin miettiä, millainen tarina näin pieneen kirjaan on saatu mahdutettua. Odotukset olivat korkealla, kun mietin, että tämähän voisi olla Edgar Allan Poen Korppi- nimisen runon vertainen nerokas tarina.

Jo parin sivun jälkeen iski pettymys sekä ihmetys. Kirjan kieli oli varsin rumaa eikä sitä ollut mukavaa lukea. Päinvastoin tunsin jopa lukemisen tuskaa. Ajoittain tuntui, että sanoja oli vain lätkitty toinen toisensa perään vailla minkäänlaista yhtymäkohtaa. Ehkä tarkoituksena oli luoda tunnelmaa valtavasta surusta ja kaipauksesta, jolloin ajatukset voivat hyppiä milloin minnekin eikä mistään konkreettisesta saa otetta.

Tarina juoni jäi itselleni myös hämärän peittoon. Oliko varis vain metafora surusta vai muuttuiko poikien isä varikseksi? Jatkoin sinnikkäästi lukemista, mutta tipuin vain enemmän ja enemmän kärryiltä. En millään saanut kiinni, mitä kirjailija on teoksellaan halunnut kertoa. 

Halusin jättää kirjan kesken useaan otteeseen, mutta ajattelin vähintään viimeisillä sivuilla selviävän, mitä tarinassa lopulta tapahtui. Turhautuneena ja ilmaa puhallellen selailin sivut läpi, mutta loppuratkaisua ei toiveistani huolimatta tullut. 

Loppusanat

Vaikka luen paljon kirjoja, olen välttynyt suuremmilta pettymyksiltä luetun suhteen. Tällä kertaa kuitenkin valitsin luettavani väärin ja koin pettymyksen. Max Porterin Surulla on sulkapeite on käsittämätön novelli. Ainakin itselleni.